Olipa kerran, ihminen joka kulki hevoskärryillä. Matkanteko oli rauhallista ja leppoisaa mentiin hevosen ehdoilla. Toisinana kyllä jotkin "hurjapäät" piiskasi pollensa matalalentoon. Toisinaan saatoi joku hurjapää olla suitsissa hieman huppelissa.
Mutta ei niistä yleensä seurannut kuin krapula ja mustelmia jos hälmöili hevosen kanssa. Toisinaan saatoi tapahtua että kärrystä irtosi pyörä tai metsätiellä sattui olemaan kanto ja kärry pomppasi jolloin saattoi varomaton hevosmies pudota kyydistä.
Mutta ei useinkaan kukaan vakavasti loukkaantunut. Hepo vaati päivittäisen kaura, heinä yms annoksensa.. Hevosmies korjasi tuotokset pois ja vei pellolle. Josta saatiin ehkä perunaa tai jotain muuta täytettä pöytään.
Hevosella tuotiin nuori rouva torppaa/mökkiin/kartanoon. Vietiin poisnukkuneet viimeiselle matkalle. Hoidettiin metsä ja -maatyöt. Pidettiin hevosesta hyvää huolta. Sillä siitä usein riippui perheen ja toisinaan suvunkin hyvinvointi.
Hepo oli tavallaan perheenjäsen, arvokas sellainen. Usean hevosen omistajat yleensä olivat niitä "kartanon herroja" joilla renkipojat ajelivat hevosilla. Pitivät huolta kuin omastaan.
Entäs sitten nykyään. Polle kulkee neljällä pyörällä. Matkanteko sujuu samoin kun ennenkin leppoisasti. Vai sujuuko. Jostain syystä tuntuu ettei kaikki ole kuin ennen. Pelti hevolla ajellaan kuin "hurjapäät" ja niitä onnettomuuksia sattuu edelleen.
Eikä vahingot jää likaisiin vaatteisiin tai mustelmiin. Parhaassa tapauksessa saa henkensä pois. Ellei sitten jää ikuiseksi invaliidiksi tai vihannekseksi sängyn pohjalle. Eikä siinä mitään jos tapattaa itsensä, mutta usein se syytön osapuoli saa kärsiä.
Otsikoista samme päivittäin lukea kolareista, yliajoista, känniläisitä jotka jääneet kiinni ratsiassa, "bisnes miehestä jolla oli "leasing autolla" kiire liikenne valoissa tai rouvasta joka meikkasi huuliaan moottoritiellä..jne.
Näiden tapausten vuoksi maksamme korkeita vakuutusmaksuja yms. maksuja jotka aiheutuu niistä "hurjapäistä" jotka piittaamatta muista tai mistään tuota pelti hevosta käskevät.
Entä kuka piittaa pelti hevosesta, ei sitä hoideta samalla innolla ja antautumuksella kuin sitä oikeaa pollea. Tankataan tankki täyteen ja mennään. Kuinka paljon näkee huonosti hoidettuja autoja, toisinaan myös kuljettajia.
Joku kantaa edelleen ne jätökset pellolle, vaikka eivät ne mitään siellä lannoita. Lehdistä saa lukea kun jostain päin on taas löytynyt metsästä, sorakuopalta maahan kaadettuja öljyjä tai muita nesteitä. Usein se vanha pelti hepo on hylätty myös kadulle.
Tai ujoimmat työntää sen metsään. Keväällä lumien sulattua katujen varsilta hinataan useita autoja pois, kun omistajat eivät niistä enää piittaa. Kumpihan on isompi määrältään, hylätyt "kesäkissat" vai kesä autot?.
Lisäksi erinäisenä ihmisryhmänä nämä "leasing autojen" omistajat. Osa täysin mistään välinpitämättömiä ihmisiä!. Ei väliä jos kolhitaan tai rutataan jotain toista tai omaa autoa, vakuutushan sen maksaa kuitenkin. Kuulostaa ikävältä, mutta valitettavan tosi.
Miksi nykyajan ihmiselle kaikki on "kertakäyttö" tavaraa. Niin esineet kuin ihmisetkin. Minne on hävinnyt se ylpeys ja omanarvon tunne jota oli aikoinaan. Kun kaikesta pidettiin huolta. Oli ylpeyden aihe kun polle ja kaikki mukin oli hyvin pidetty ja kunnossa.
Tuntuu että nykyihmisellä ei enää ole sitä "ylpeyttä" ja "omanarvon" tuntua. Arvostetaanko me enää mitään mitä meillä on tai mitä saamme. Ei ihmissuhteita, ei työpaikkaa, ei omaa itseään. Kaikki tuntuu olevan päälaellaan. Ainoa mitä arvostetaan on raha.
Rahaa ja vaurautta kerätään kaikkien muiden kustannuksella. Myös oman terveyden ja hyvin voinnin. Mihin me sitä kerätään? Ei käärinliinoissa ole taskuja!. Näin opetti ainakin minua vaarini aikoinaan. Mutta hän olikin viisas hevosmies.
-Kideon-
Jostain syystä en ole oikein tyytyväinen,,? 
